Mikä ihme saa ihmisen jossittelemaan? Itse huomaan syyllistyväni tähän jossitteluun silloin kun jokin asiaa saa mut palaamaan ajatuksissa menneisyyteen. Tuntuu että nyt oon ihan hirveesti aatellu että mitä jos....

Jos olisin silloin kun se yks jätkä seuras mua kotiin saakka, pyytänyt sitä leffaan tai jotain. Mitä mun elämä olis siinä tapauksessa? Oisko "paremmin", no ainakin varmaan toisenlaista. Olisinko onnellisempi? Tyytyväisempi? En tiedä. Se siinä jossittelussa varmaan onkin niin "mukavaa" että silloin saa luotua sellaisen elämän mielessään kuin haluaa. Kaikk on niin helvetin hyvin. Ei mitään ongelmia. Vaikka ehkä jos (heh! jälleen se jos) elämä ois mennytkin toisella tavalla asiat voisi olla vielä huonommin... tai sitten ei...

Toisaalta jossittelu on mukavaa, toisaalta tulee taas sellanen katkeruus että miks mä en sillon "osanut" toimia niin kun mä nyt ajattelen. Voi hitsi kun sitä kristallipalloa ei ole. MISSÄ SE MUN KRISTALLIPALLO ON? KUKA SEN ON VIENYT? No joo, eihän se elämä olisi samanlaista jos olis sellanen kristallipallo. Joskus ois tietty ollu ihan hyvä olla sellanen. Ehkä jotain paskaa ois jäänyt tekemättä, mutta en myöskään olisi sellanen mitä mä tänä päivänä olen jos niitä mun kokemuksia ei olisi ollut. Toisaalta taas ehkä jotku kokemukset ois saanu jäädäkin kokematta. Kyllä sellasta taakkaa saa kantaa vielä näin n. 15 vuoden jälkeenkin. Sitten taas jos en ois kokenut niitä niin en olis tässä eikä mulla ois näitä mun tämän hetken elämän tärkeitä asioita. Mutta ehkä ois jotain muuta.. tai sitten ei.

Voi hitto kun miettii että nykyään alkaa puhumaan menneistä asioista että jostain on 10 vuotta, 20 vuotta taikka 30 vuotta. Mihin ne vuodet on mennyt? Mitä niille on tapahtunut? Kun toisaalta tuntuu että ei tavallaan mieleltään oo kun sen 15 v. Mutta sitten taas. Kokemuksia on kertynyt jo jonnin verran. Ja elämästä miettii ehkä jonkin verran kuitenkin erilailla kuin silloin.... ööö... "100 vuotta" sitten.