Nyt helpottaa.. tai sitten ei. Mies on ollut selvillä vesillä taasen. Voi kun tää tällä kertaa kestäis. Huomaan itse olevani aika poikki tämän syksyn jälkeen. Ehkä enemmän kuin koskaan ennen. Tekis mieli vaan nukkua ja nukkua. Lapset käy hermoille ja sitten niille töksäyttelee sellasii asioita joita ei pitäis ja joihin he ei voi vaikuttaa.

En tiiä sitten että vaikuttaako se etten oo koskaan "oikeesti" asunut yksi, mutta nyt on sellanen olo että kun joskus sais olla pari päivää ihan yssin issessein. Ettei edes mies olis siinä sohvalla röhnimässä. Sais tehä mitä haluaa ja koska haluaa. Vaikka nukkuis koko päivän tai smurffais netissä tai ihan mitä vaan.

Joulu tulee ja toisaalta odotan sitä. On siinä sitten 5 päivää vapaata. Saas nähä saanko tänä vuonna joulumielen. Muutamana vuonna joulumieli on ollut ns. hiukkasen hakusessa. Yleensä se on toi miehen a-ongelma mikä on sen löytymiseen vaikuttanut aika paljon. Kerrankin sillonen naapuri soitti vähän ennen kun lähin huoltsikka meni kiinni että hakisko mies hänelle juotavaa. Ja sitten hän ei tullutkaan ennen kuin joskus yöllä. Olipahan taas oikeen joulumieltä. No josko tänä vuonna olisi toisin.

Ihminen on kyllä kumma tapaus. Vaikka saisi kuinka nenilleen niin aina uskoo tai luottaa että kyllä tämä tästä. Ja odottaa sitä parempaa ja sitten putoaa taas kovaa ja korkeelta. Miten sitä oppis sen ettei odota mitään ainakaan positiivista niin sitten kun jotain positiivista tapahtuu niin olisi TODELLA iso yllätys.

Pojan tilanne kanssa on alkanut rassaamaan. Hänellä kun on sellanen synnynnäinen harvinainen sairaus. Se ei tuu kuntoon koskaan, mutta paremmaks yritetään tehdä. Poika on oikeen fiksu, mutta tuolla fysiikan puolella on yhdellä alueella ongelmia. Välillä vaan käy niin raskaaks kun se sairaus vaikuttaa ihan arkipäiväänkin. Hänelle pitää huomauttaa erinäisistä asioista mitkä liittyvät sairauteen. Kerrankin tässä kun olin jo aukassu suuren suuni niin hokasin että ei ois pitänyt sanoo noi, että ei hän sille mitään voi. Mun tehtävä on huolehtia asioista. Joskus vaan haluais olla vielä se pieni tyttönen ilman mitään huolia ja murheita.