Pitäisiköhän aloittaa "Rakas päiväkirja.." sellasta tästä nimittäin suunnittelin. Kirjottavani kokemuksia ja ajatuksia elämästäni ja ajatuksistani. Alkaa sen verran tota pantaa puristamaan päässä, että johonkin pitää purkautua. Meillä kun on se virtahepo siellä olohuoneessa.

Nyt ahistaa eritenkin. Miehellä on a-ongelma ja se rassaa... rassaa niin hemmetisti. Välillä tulee mieleen, että vedänkö itteäni pikkuhiljaa piippuun ja että kuinka paljon ihmisen "pitää" kestää. Jos asiasta kertoo jollekin (joka ei mielestäni ymmärrä asiaa) tulee sellanen olo että ko. ihminen syyttää mua että mitä sä sen kanssa roikut. Mutta kun on sitä hyvääkin, vaikka välillä se jääkin sen a-ongelman alle.

Kun kaikki ei menekään niin kun hän haluaa niin syytös tulee ei ehkä suoraan mutta rivien välistä muhun. Vaikka kuulemma ei hän mua syytä mistään. Miksi musta sitten tuntuu sille? Helppoahan se on toista syyttää. Itekin siihen tosin joskus syyllistyn, myönnän sen. Ja itsensä syyllistämiseen.. myönnän... itsekin itseäni syyllistän. En tiedä sitten onko aiheesta vai aiheetta ja kuinka paljon siitä on provosoitua syyllistämistä.

Jotenkin tällä hetkellä on ristiriitaisia tunteita. Miehellä on haimatulehdus ja hän tekee tietenkin jo kuolemaa. Kukaan lääkäri ei häntä ymmärrä, ei ota hoitovastuuta jne... No osa tosta on totta. Tuntuu ettei kukaan lääkäri ota häntä todesta ja sitten kun hänellä on oma ajatus että miten asioiden pitää mennä niin siinä onkin sitten jo soppa valmis. Kuolemaa hän tekee jos hän tota a:n käyttöä jatkaa. Tulee sellanen olo että kuole pian sitten helvetti että pääsen elämään omaa elämään. Toisaalta taas en jaksaisi yksin. Kun hänessä on sitä hyvääkin siellä a-ongelman alla. Sanoinkin hänelle siitä.

Välillä tuntuu niin hemmetin yksinäiseltä, vaikka mulla on muutama kamu ja työkavereita. Ainoastaan pari kaveria tietää a-ongelmasta, mutta ei nekään vissiin ihan koko totuutta tiedä. Jotenkin se on sellanen häpeällinen juttu. Tulee just toi syyllistämisen olo, että toiset ajattelee että mitä sä siinä ruikutat, mikset häivy. Mutta kun se ei TODELLAKAAN oo niin helppoa, kun vois ajatella.

Tällä hetkellä on sellanen olo että tekis mieli painua peiton alle ja nukkuu siellä kaikki paha pois. On niin paljon asioita, mitkä ahdistaa ja mitkä haluais pois omasta elämästä. Voi kun joku ottais noi taakat kantaakseen.